"Semmonen sitkiä, sinnikko oikeen" : tutkimus elämän vaikeuksia kohdanneiden naisten selviytymiskeinoista ja elämänpoliittisista ratkaisuista postmodernissa ajassa

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää postmodernissa ajassa elävän ihmisen elämänpolitiikkaa toisten mahdollisuuksien ja uusien aloitusten näkökulmasta. Tutkimus kohdentuu elämän vaikeuksia kohdanneiden naisten selviytymiskeinoihin ja elämänpoliittisiin päätöksiin. Tutkimusaineisto koostuu viiden naisen haastattelusta, jotka muotoutuvat avoimuuden ja henkilökohtaisten kokemusten kautta kertomuksiksi. Tutkimuksen viitekehys konstruoituu teorian ja empirian väliselle yhteistyölle, jossa elämänpolitiikka ja postmoderni aika konkretisoituvat naisten subjektiivisten kokemusten kautta. Naisten positio on tutkimuksessa tärkein. Postmodernissa eläminen näyttäytyy tutkimuksen naisten elämässä paradoksaalisesti perheen merkityksen korostumisena. Tärkeäksi osuudeksi koettaan lapsuuden perheen vaikutus nykyisyyteen sen läsnäolona tai puuttumisena. Samalla pohditaan oman perheen merkitystä ja epäonnistumien kokemusta. Elämän epävakaisuus tulee näkyväksi naisten kertomuksissa muuttojen, ystäväverkoston haurauden sekä koulutus- ja työpaikan merkityksien välityksellä. Postmoderniaika lävistää teränsä myös naisten identiteettiin, joka elämän muutosten myötä tulee uudelleen rakennettavaksi. Tutkimuksen naisten elämänpoliittisiksi valinnoiksi fokusoituvat äitiyden merkitys ja eron kokemus. Nämä valinnat kietoutuvat toisiinsa synnyttäen seuraamuksia vastuun muodossa. Pohdin, millaisena vapauden ja vastuun taistelu naisten kokemana näyttäytyy. Naisten elämää eteenpäin vievä rytmi koostuu lapsista, äitiyden vastuista, arkirutiineista, ystävien tuesta sekä tulevaisuuden suunnittelusta työ- ja ammatti haaveiden kautta. Toisaalta arjen vastuiden kantaminen yksin on myös syy väsymisen tunteen syntymiselle – naisten kertomuksissa korostuu yksin pärjäämisen eetos. Naisten kertomuksissa arjessa selviytyminen kulminoituu kokonaisvaltaisen ja suunnitelmal-lisen tuen puuttumisena. Naisten kokemusten kautta välittyy haaste sosiaalipalveluiden tuottajille ja sosiaalityölle ihmisten (vaikeiden) elämäntilanteiden kunnioittavasta kohtaami-sesta. Vaikeuksia ei välttämättä voiteta, mutta raskaan arjen kanssa voi oppia elämään ja vaikeuksista löytää voimavaroja, jos niitä osataan etsiä yhdessä tuen tarvitsijoiden ja tuen tarjoajien kanssa